1012.fi    terasta    historia    [facebook]    
 
 

Albumit:

 
 
Tera: Minulle ei ole paikkaa (Jiffel 2010)
 
Teran Minulle ei ole paikkaa oli kaiken odottamisen arvoinen. Levy toimii soundillisesti kaikin puolin, ja kappaleet jyräävät tutulla suoralla ilmaisutavalla. Tämä levy ei jätä ketään kylmäksi. Loistava hankinta jokaiselle raskaan rockin ystävälle.
TeroL/Janoinen.net
 
Tamperelaisyhtyeen kakkoslevy eroaa vanhasta erityisesti olemalla yllättävän synkkä kokonaisuus. ... Bändin tyylille uskolliset, yksinkertaiset riffit ja tarttuvat melodiat toimivat hienosti, ja varsinkin kuulokkeilla kuunnellessa levyltä voi poimia runsaasti kivoja pieniä yksityiskohtia.
Erne Hakala/Fleim
 
Teran itsevarmuus saa hienosti tukea tyylikkäästä biisimateriaalista ... Pakko myöntää, että Teran toiverikkaita mutta myös pohdiskelevia tekstejä kuuntelee mielellään. Tera ei suinkaan ole ylipirteä mutta kotimaisesta tuhansien murheellisten laulujen perinteestä bändi on kaukana. Teralla on kadehdittavan paljon uskoa, toivoa ja rakkautta.
J.A.Kaunisto/Mesta.net
 
 
 
Tera: Uusi Veri (Jiffel 2007)
 
Valtameren lailla vellova Uusi Veri liikkuu tuskaisen rockin ja metallisen äänimaailmansa turvin kohti suomirockin syväsatamaa ja pysyvää ankkuripaikkaa... Uusi veri kuohuu kuin koski, jossa ei ole suvannon häivääkään.
Markku Makkonen/Aamulehti
 
Kappaleiden puolesta alun kuusi kappaletta ovat taattua hittimateriaalia kohdesektorillaan. Tarttuvia melodioita ja yksi mainitsemisen arvoinen asia on se, että levyn nimikkokappale on ensimmäinen uusi kappale varmaan viiteen vuoteen, joka on saanut ihoni kananlihalle.
Anssi Tenhunen/Noise.fi
 
Rockia, metallia ja punkia heijasteleva Tera on täsmähoitoa erityisesti 2000-luvun nuoremmille Terapia-faneille. Suosittelen sitä kyllä lämpimästi myös 90-luvun Terapia-veteraaneille... Ennen kaikkea toivon uusien raskaan rockin ystävien löytävän bändin, sillä sen musiikki on suorista biisirakenteista huolimatta haastavaa, monipuolista ja oivaltavaa.
Erne Hakala/Fleim
 
Bändillä on hallussaan raskaampi rutistus mutta varsinkin toimivien kertosäkeiden ilotulitus antaa aihetta tyytyväiseen pään nyökyttelyyn. Tera ei sorru turhan metalliseen ulosantiin mutta myös turvallisin radiorock ohitetaan kivuttomasti. Sanoissa on purtavaa vanhemman ja kokeenemman sedän vakuuttavalla äänellä. Tera on kotimaisen gospelrockin ehdoton huippu ja suoraa jatkoa Terapian vahvalle perinnölle.
J.A.Kaunisto/Mesta.net
 
 
 
Tera: Ai Kuin En? (Maanalainen 2013)
 
Tera sorvasi levyteoksen, jota kelpaa pyörittää. Lassilan tunnusomainen suora ja ääriselkeä, voimallinen laulutapa on saanut hieman komeaa patinaa... Lyriikat ovat tutustumisen arvoisia ja laittavat kuulijan puntaroimaan asioita asioidensa takana. Kappaleet ovat rivakoita riffipakkauksia ja svengipaloja, nasevia ja nautittavia. Tämä on myös tuotannollisesti kunnon rock-levy, masteroinnissa on jätetty happea eikä tehty radiotuubamössöä. Stereoiden volumepotikkaa voi käyttää isolla kädellä.
Mikko Saari/Sana
 

 
 
<< takaisin
 
 
 

 
© Terapia ry 2006-2017 · puh 044-2584244